Tauriini - elämän avain?

Monille tauriini sanana ei kerro yhtään mitään, energiajuomia nauttineet muistavat sen ehkä lukeneensa pullon etiketistä, mutta tässä nyt asiasta kiinnostuneille lyhyt tietopaketti tauriinista ja sen välttämättömyydestä elämässämme.

Tauriini on rikkiä sisältävä yleinen aminohappo, joka on osoittautunut kasvuikäisten välttämättömäksi ravintotekijäksi. Se toimii keskushermostossa estävänä viestintäaineena, solutilavuuksien säätelijänä ja sydänlihassolujen toiminnan stabiloijana. Tauriini myös suojelee hermovaurioilta ja tauriinimolekyyliä muunnellen uskotaan voitavan kehittää lääkkeitä epilepsiaan, aivoödeemaan ja hermosoluvaurioiden ehkäisyyn ja hoitoon.

Lyhyt historiikki

Tauriini (2-aminoetaanisulfonihappo) löydettiin jo yli 150 vuotta sitten härän sapesta ja nimettiin sen mukaan; kreikaksi härkä on tauros. Myöhemmin tauriinia on huomattu esiintyvän miltei kaikissa eläimissä ja myös sienissä, mutta ei niinkään bakteereissa tai kasveissa. Erityisen paljon sitä esiintyy sähköisesti ärtyvissä eläinkudoksissa, kuten hermostossa, lihaksissa ja aistinelimissä.

Toisin kuin muissa aminohapoissa tauriinimolekyylissä on sulfonyyliryhmä eikä karboksyyliryhmä. Tauriini ei siksi ole proteiinin ainesosa eikä osallistu proteiinisynteesiin. Maksassa tauriini liittyy sappihappoihin ja muodostaa taurokolihappoa ja sen johdoksia. Ne erittyvät sapen mukana suoleen, jossa ne edistävät rasvojen imeytymistä. Tämä olikin tauriinin ainoa tunnettu tehtävä 1950-luvun loppupuolelle asti, jolloin vasta alettiin kiinnittää huomiota erityisesti aivojen ja sydämen suureen tauriinipitoisuuteen.

Viimeisen neljänkymmenen vuoden aktiivisen tutkimustyön tuloksena tauriinille on löydetty joukko tärkeitä fysiologisia tehtäviä:

• se on osoittautunut kasvuikäisten välttämättömäksi ravintoaineeksi
• sen arvellaan toimivan hermovälittäjäaineena tai hermosolujen toimintaa säätelevänä viestintäaineena keskushermostossa ja silmän verkkokalvolla ja toimivan elimistön omana antileptinä.
• säätelee solujen vesitasapainoa
• säätelee sydämen rytmisyyttä ja supistusvoimaa
• osallistuu ruumiin lämpötilan ja hormonien erityksen säätelyyn
• todennäköisesti suojelee hermosoluja vaurioilta

Useimmat tauriinin vaikutuksista johtuvat siitä, että tauriini vähentää solukalvojen ärtyvyyttä säädellen kalsiumionien permeabiliteettia.

Välttämätön kasvutekijä

Kaikissa eläinlajeissa aivojen tauriinipitoisuus on vastasyntyneenä ja kehitysaikana huomattavasti suurempi kuin aikuisena. Hermovälittäjäaineet eivät yleensä käyttäydy näin minkä takia on ehdotettu, että tauriinilla olisi erityistehtäviä kehitysaikana. Asiasta saatiin selvää näyttöä ensi kerran tutkimalla tauriinin puutteen vaikutuksia kissojen kehitykseen. Tauriinin puuttuessa ravinnosta kissanpoikasten kudosten ja plasman tauriinipitoisuus vähenee huomattavasti ja poikaset sokeutuvat. Niiden silmäpohjat vaurioituvat asteittain ja silmän elektroretinogrammissa tapahtuu tätä vastaavia muutoksia. Sokeutuminen johtuu kissan silmän verkkokalvon takana olevan solukerroksen vaurioista. Kyseinen kerros on eräänlainen biologinen peili, joka heijastaa valon takaisin verkkokalvoon lisäten näin sen herkkyyttä. Tauriinin puutteessa oleva kissaemo synnyttää usein kuolleita sikiöitä ja henkiin jäävätkään eivät ole normaaleja: aivojen paino on pienempi, lihasmäärä vähäisempi ja lihasten tonus heikompi. Takaraajojen asento on epänormaali, mikä johtuu selkärangan kyfoosista. Nämä muutokset aiheutuvat pikkuaivojen kehityshäiriöstä. Tauriinin puutos aiheuttaa pikkuaivojen jyvässolukerroksen solujen normaalin migraation ja kehityksen häiriintymisen ja jyvässolukerrokseen jää huomattavasti enemmän soluja kuin normaalisti.

Myös apinoiden silmän verkkokalvojen tappisolujen ulommassa kerroksessa on havaittu samanlaisia epämuodostumia kuin kissan tauriinin puutostilassa. Tämän takia pidetään perusteltuna uskoa, että myös ihmislapsi tarvitsee tauriinia normaalissa kehityksessään. Selviä puutosoireita ei ole kiistattomasti osoitettu, mutta niitä epäillään esiintyvän aliravitussa väestössä, joskin yleinen aliravitsemus peittää nämä oireet. Pitkään suonensisäisesti ravittujen lasten silmän verkkokalvolla ja elektroretinogrammissa on havaittu samoja muutoksia kuin kissan- ja apinanpoikasilla.

Eri eläinlajeissa myös äidinmaidon tauriinipitoisuudet vaihtelevat moninkertaisesti. Kissan maito on hyvin tauriinipitoista, kun taas ihmisen maito paljon vähemmän ja lehmänmaito erittäin vähän. Äidinmaidon vastikkeet tehdään yleensä lehmänmaidosta. Kissanruokiin lisätään tauriinia varmistamaan normaali kehitys ja Yhdysvalloissa alettiin ensimmäisenä lisätä tauriinia myös äidinmaidon vastikkeisiin. Tällä tavoin tehtiin myöhemmin myös Suomessa.

Runsaasti tauriinia on lihassa, kalassa ja merenantimissa, mutta ei juurikaan kasvikunnan tuotteissa. Tähän tekee poikkeuksen eräät pähkinät ja pavut. Elimistö tuottaa myös itse tauriinia jonkin verran, ja sen muodostamiseen tarvitaan ravinnossa välttämätöntä aminohappoa, metioniinia. Tauriinia voidaan pitää metioniinaineenvaihduntareitin lopputuotteena, sillä se ei hajoa elimistössä ja erittyy virtsaan enimmäkseen sellaisenaan. Ihmisen kyky tuottaa tauriinia on rajallinen ja elimistön synteesikapasiteetti ei riitä kaikissa tilanteissa.

Voisiko ihmisten kehityshäiriöt johtua myös osaksi tauriinin puutoksella, varsinkin tilanteissa joissa äidin ruokavalio ollut yksipuolinen ja liian vähän ravitseva, tai jos suvussa on yleistä normaalia vähäisempi tauriinin tuotanto? Tämänlaisia asioita tutkimalla saattaisi selvitä myös miten voisi esimerkiksi ennalta lääkitä lapsen hankintaa suunnittelevaa naista jonka suvussa erilaiset kehityshäiriöt ovat yleisiä.

Mahtaakohan sisäsiittoisuudella olla jotain korrelaatiota yksilön kykyyn tuottaa tauriinia suvun aina pitemmälle ja pitemmälle itseensä limittyessä. Mikäli tauriinintuotantokyvyn voitaisiin osoittaa heikkenevän selittäisi se erinäisten vanhojen hallitsijasukujen rapautumisen aikojen saatossa, sekä mm. eräitä kehityspiirteitä joita voi havaita osassa suomenruotsalaisia joiden suvut ovat tiiviisti risteytyneet vain toisten suomenruotsalaisten sukujen kanssa.

Sydänvaikutuksia

Tauriinilla on sydämessä positiivinen inotrooppinen vaikutus ja se suojaa myös rytmihäiriöltä. Tauriinin pitoisuus lisääntyy sydämen vajaatoiminnan sekä hypertrofian yhteydessä, ja verenpainetaudin seurauksena. Sen on arveltu säätelevän sydänlihaskalvon kalsiumionipermeabiliteettia. Sen vaikutukset sydämessä johtuvat siis samantyyppisestä solukalvojen stabiloinnista kuin keskushermostossa. Tauriinin tehoa sydänlääkkeenä ei kuitenkaan ole tutkittu systemaattisesti, eikä siihen perustuvia lääkkeitä ole vielä kehitetty kliinisiin kokeisiin asti.

Euroopassa ja Amerikassa muotituotteita ovat olleet ns. energiajuomat, joissa on kofeiinia ja tauriinia. Niiden tarkoitus on piristää ja antaa energiaa juuri silloin kun sitä tarvitaan. Suomessa tauriinipitoiset juomat olivat aluksi kiellettyjä keskushermosto- ja sydänvaikutusten vuoksi ja lisäksi tauriinilla ja kofeiinilla arveltiin olevan yhteisvaikutuksia. Sittemmin EU:n myötä näitäkin niin sanottuja vahvennettuja tauriinijuomia on meilläkin runsaasti saatavilla.

Tauriinin runsaastakaan nauttimisesta ei pitäisi olla haittaa, koska ylimäärä erittyy helposti virtsaan. Viime aikoina on myös saatu tieteellistä näyttöä tauriinin ja kofeiinin suotuisista vaikutuksista. Wienin yliopistossa osoitettiin kaksoissokkokokeella, että kognitiivinen suorituskyky ja yleinen hyvänolontunne olivat tauriinia ja kofeiinia nauttineilla merkittävästi parempi kuin verrokeilla.

Kuten amfetamiinia nauttineilla väliaikaisesti? Sydäntä rasittavista vaikutuksista ei kuitenkaan löydy mitään mainintaa, liekö huomattu tutkia vai voisiko olla harmitonta? Jostain syystä harmittomuus ei kuulosta loogiselta vaihtoehdolta tässä kohtaa, vai olisiko kyseessä kenties jonkin sortin ”ihmeaine”?

Epilepsian hoidossa

Koska tauriini estää neuronien impulssituotantoa ja hermosolujen ylenmääräisiä purkauksia, sitä on yritetty käyttää epilepsialääkkeen sekä koe-eläinmalleissa että kliinisissä hoitokokeiluissa. Sillä ei ole suurinakaan annoksina sivuvaikutuksia, mutta kliininen teho on varsin vaihtelevaa. Osa epileptikoista on reagoinut suotuisasti, aivosähkökäyrä on ollut selvästi parempi kuukauden tauriinilääkityksen jälkeen ja potilaiden kohtaukset loppuneet. Teho on kuitenkin usein ollut vain lyhytaikainen. Tähän mennessä tauriinilla hoidetut potilaat ovat kuitenkin olleet vaikeasti sairaita eikä heidän kohtauksiaan ole saatu kuriin millään muullakaan lääkityksellä.

Tauriinin käyttöä epilepsialääkkeenä haittaa se ettei tauriini vahvasti ionisoituvana ja lipofobisena yhdisteenä riittävässä määrin tunkeudu verestä aivoihin. Aivo-selkäydinnesteeseen tai suoraan aivokudokseen ruiskutettu tauriini estää kouristuksia tehokkaasti. Tauriinimolekyylistä onkin muunneltu kokeilun omaisesti epilepsialääke taltrimid, jossa estävä teho säilyi ja jopa korostui ja samanaikaisesti lipofiilisyys lisääntyi ja pääsy aivokudokseen parani. Valitettavasti teho ei ollut yhtä hyvä epileptikoille kuin koe-eläinmalleissa.

Tauriinijohdoksien tutkinta on kuitenkin vasta aluillaan ja työtä tullaan todennäköisesti jatkamaan tulevaisuudessa.

Tietolähde: terveysportti.fi